Archive for huhtikuu 12th, 2017

MM-taistelua astetta alemmalla tasolla

Teksti ja kuvat: Alberto Politi

Yhdeksän päivää, yhdeksän peliä. Yli 250 pelaajaa 60 eri maasta ympäri maailmaa. Tältä kuulostaa lukuina Fiden amatöörien maailmanmestaruuskilpailu vuosimallia 2017.

Fide järjestää kaikille alle 2300-eloisille pelaajille avoimen maailmanmestaruuskilpailun vuosittain kolmessa eri kategoriassa (U1700, U2000, U2300). Tällä kertaa järjestämisvastuu myönnettiin Keski-Italiaan Spoleton kaupungille, joka isännöi kilpailua 1.–9. huhtikuuta.

Spoletossa nähtiin myös gardelaisedustus, kun allekirjoittanut lähti ainoana suomalaisena kamppailemaan alle 2000-eloisten sarjaan. Lähtöpäätös oli minulle siinä mielessä helppo, että nykyisestä kotikaupungistani Roomasta on vain puolentoista tunnin junamatka kisakaupunkiin. Seuraavassa selviää, millainen oli turnauksen pelillinen anti omalta osaltani.

1. kierros: Alkusähläystä, mutta vain laudan ulkopuolella

Järjestäjät ohjeistivat kaikkia pelaajia hakemaan pelaajapassinsa kisahotellilta Spoleton keskustasta viittä tuntia ennen ensimmäistä kierrosta. Hotellin kapasiteetti oli ilmeisesti arvioitu italialaiseen tapaan aivan liian optimistisesti, sillä 250 pelaajaan saavuttua paikalle samanaikaisesti, aula täyttyi niin pahoin, että osa pelaajista jouduttiin käskemään ulos turvallisuussyistä.

Hotelilla vallitsi hallitsematon kaaos pelaajien yrittäessä jonottaa passiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Itseltäni kesti lopulta kolme tuntia saada kaivattu pahviläpyskä käteeni, vaikka käytin italialaiseen tapaan niin kutsuttua luovaa jonotustyyliä.

Kaaosta kisahotellilla pelaajapassien jaon yhteydessä.

Lienee tarpeetonta mainita, että ensimmäinen kierros alkoi reilusti aikataulusta myöhässä. Onneksi odottelu ei kuitenkaan näkynyt pelissäni, joka oli siirtojen tarkkuudella mitattuna yksi parhaistani koskaan. Selvästi korkeammalle sijoitettu italialaisvastustajani pelasi myös hyvin, kunnes joutui luopumaan ratkaisevasta sotilaasta armottomassa aikapulassa.

2. kierros: Avausosaaminen testissä

En muista koskaan olleeni osallisena pelissä, jossa ensimmäistä kymmentä siirtoa olisi väännetty yli kaksi tuntia. Toisella kierroksella tällainen harvinaisuus osui kuitenkin kohdalleni. Kilpailussa oli käytössä SM-liigastakin tuttu aikakontrolli 90min/40 siirtoa + 30 min + 30s lisää jokaisesta siirrosta. Tästä pitäisi pystyä päättelemään, että aika nousi jälleen keskeiseen asemaan jo pelin alkupuoliskolla.

Monimutkaisen avauksen jälkeen belgialaisvastustajallani oli mahdollisuus voittoon, mutta hänen hukattua tilaisuutensa, oli minun vuoroni painostaa. En kuitenkaan onnistunut saamaan riittävää etua ylimääräisestä sotilaasta, ja torniloppupeli päättyi ratkaisemattomaan tulokseen.

3. kierros: Pohjoisen paikallistaistelu

Pohjois-Euroopan panos jäi tänä vuonna valitettavan vähäiseksi. Pohjoismaista ja Baltiasta oli itseni lisäksi kisaamassa (kaikki sarjat huomioiden) kolme virolaista, kaksi tanskalaista sekä yksi norjalainen. Kolmannella kierroksella pääsin kuitenkin ottamaan mittaa etelänaapurin edustajasta, kun vastaani asettui Tambet Siemer. Tiesin jo etukäteen, että vastus tulisi olemaan kova, sillä 1960-eloinen Siemer on kukistanut puolen vuoden sisällä muun muassa Ottomar Ladvan.

Lähtökohdat kolmannelle kierrokselle olivat muista kierroksista poikkeavat, koska toinen ja kolmas kierros pelattiin saman päivän aikana. Tämä tarkoitti sitä, että parit julkaistiin alle tuntia ennen kierroksen alkua.

Olematon valmistautuminen ei kuitenkaan vaikuttanut avaukseeni, sillä seurasin valkeilla pitkään yhtä minulle varsin tuttua semi-slaavin päämuunnelmaa. Onnistuin saamaan jopa hienoista etua avauksesta, mutta keskipelissä Siemer näytti kyntensä ja onnistui voittamaan heikoksi jääneen d-sotilaani. 55. siirron jälkeen jouduin tunnustamaan virolaisen sotilasylivoiman liian suureksi.

Siemer osoitti kilpailun edetessä, ettei voitto Ladvasta ollut sattumaa. Viiden kierroksen jälkeen mies oli hetken kiinni jopa maailmanmestaruudessa. Lopulta hän saavutti pronssia tuloksella 7/9.

4. ja 5. kierros: Tyyntä ennen myrskyä

Neljännellä kierroksella pelasin mustilla suhteellisen mitäänsanomattoman 29 siirron tasapelin 1925-eloista saksalaista vastaan. Myös viidennen kierroksen vastustajani tuli Saksasta. Peli muistutti hämmästyttävän paljon kolmannen kierroksen vääntöäni Siemeriä vastaan. Sain jälleen etua avauksesta, mutta ajauduin loppupeliin sotilaan tappiolla ilman raskaita upseereita. Loppupelissä kävi nopeasti selväksi, että ratsuni oli voimaton saksalaisen vahvemman lähetin edessä. Hienosti alkanut kilpailu oli kääntynyt osaltani alamäkeen.

6. kierros: Draamaa koko rahalla

Kuudennen kierroksen pelini Marokon edustajaa vastaa oli koko kierroksen ajallisesti pisin, mitä voi pitää eräänlaisena saavutuksena, koska pelejä pelattiin reilusti toista sataa kappaletta. Draamankaari alkoi muodostua jo avauksessa marokkolaisen lähdettyä aikaiseen rynnistykseen kuningassivustan sotilaillaan. Tämän jälkeen peli näytti kuitenkin jo hetken päättyvän siirtojentoistolla tasapeliin siirrossa 21, mutta sitten tapahtui jotain sellaista, mistä näen painajaisia vielä pitkään.

Vastustajani ei ollut vielä valmis luopumaan voitosta, joten hän jatkoi pelaamista. Etenimme torniloppupeliin, jossa jouduin hieman passiivisten siirtojen jälkeen luopumaan sotilaasta. Minulla oli kuitenkin jonkinlaista vastapeliä, ja 59. siirron kohdalla asema laudalla näytti kuolleelta tasapeliltä. Tässä vaiheessa pelasimme molemmat pelkällä inkrementillä.

Aikapulassa missasin anteeksiantamattomasti yksinkertaisen zugzwang-ansan ja hävisin nopeasti. Mikä pahinta, ratkaisua todisti toistakymmentä katselijaa, ja pelin jälkeen sain kuulla useampaan kertaan, miten olisin voinut helposti pitää tasapelin.

Kone kuitenkin paljasti myöhemmin, että tasapelin pitäminen ei olisi ollut itsestäänselvyys parhaillakaan siirroilla, sillä valkealla olisi ollut mielenkiintoinen keino edistää asemaansa. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko marokkolainen onnistunut löytämään aikapulassa tämän jatkon, jos en olisi mennyt helppoon ansaan.

7. ja 8. kierros: Yhden miehen show’ta

Seitsemännellä kierroksella minut oli paritettu kolmannen kerran saksalaista pelaajaa vastaa, mikä oli jokseenkin yllättävää, sillä alle 2000-eloisten ryhmässä 93 pelaajasta vain viisi tuli Saksasta. Eniten pelaajia oli luonnollisesti koonnut isäntämaa Italia, jota edusti noin joka viides kilpailun osanottaja.

Kuudennen kierroksen pitkän pelin vastapainoksi seitsemännen kierroksen pelini oli yksi lyhimmistä. Se kesti tasan 30 minuuttia. Puoli tuntia on se aika, jonka pelaajan täytyy odottaa vastustajaansa saapuvaksi paikalle ennen luovutusvoiton merkitsemistä. Ilmeisesti avaussiirtoni 1. c4 oli niin häikäisevä, että saksalainen katsoi parhaimmaksi olla näyttäytymättä lainkaan.

Ylimääräinen vapaapäivä tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan, sillä en ollut vielä täysin toipunut karmeasta tavasta, jolla hävisin edellisen pelin. Lisäksi minulla oli ensimmäistä kertaa aikaa tutustua Spoleton kaupunkiin. Spoleto osoittautui viihtyisäksi, mutta varsin pieneksi ja mäkiseksi paikaksi. Pelit pelattiin suuressa linnoituksessa korkealla Spoleton keskustan yläpuolella. Suhtauduin etukäteen hieman epäilevästi muun muassa linnoituksen valaistukseen ja lämpötilavaihteluihin, mutta suurempia ongelmia ei ilmennyt missään vaiheessa kilpailua.

Kilpailu käytiin kukkulan huipulla Albornozianan linnoituksessa.

Seitsemännellä kierroksella ranskalaisvastustajani oli täysin vastaantulijana, kun lähdin pelaamaan valkeilla kuningatarintialaisen La6-variaation pääjatkoa. 23. siirron jälkeen ranskalainen päätti luovuttaa tyylillä kaataen kaikki omat nappulansa ja poistuen sitten nopeasti paikalta.

9. kierros: Koko kilpailuni tiivistettynä

Viimeisessä pelissä sain mustilla vastaani Smith Morra -gambiitin, jonka myös hyväksyin, vaikka olen useasti pelannut jatkoja 3. …d3 ja 3. …d5. Selvisin avauksesta ilman suuria ongelmia, ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että voisin alkaa taistella voitosta ekstrasotilaani turvin, kaikki muuttui. Jouduin hieman huolimattoman siirron jälkeen vaihtamaan keksipelissä ratsun sotilaaseen, ja peli alkoi olla sitä myöten selvä.

Viimeinen kierros kuvasti mielestäni hyvin koko kilpailuani. Selvisin useammassa pelissä hyvin avauksesta, mutta keskipelin huolimattomuudet kostautuivat.

Lopullinen tulokseni oli siis 3/8, mikä tarkoitti suorituslukua 1818. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tulos oli pettymys, vaikka vahvuusluku nouseekin aavistuksen. Erityisesti peleissä 5, 6 ja 9 tein virheitä, joita on vaikea antaa anteeksi itselle. Kokonaisuutena kilpailu oli kuitenkin positiivinen kokemus. Toivon, että tulevina vuosina amatöörien MM-kisoissa nähdään enemmän suomalaisia!

Näkymä linnoitukselta keskustaan. Pelisalin ikkunoista oli vielä paremmat maisemat, mutta en voinut ikustaa niitä, koska pelisaliin ei saanut tuoda puhelimia.

 

huhtikuu 2017
ma ti ke to pe la su
« maalis   touko »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930