Vähän shakkipolitiikkaa

Kello on jo paljon – tai vähän, miten sen nyt ottaa – ja voisin olla tekemässä jotain muutakin, mutta ajattelinpa naputella pikashakkisääntöruodinnan jatkoksi muutaman ajatuksen muista Suomen Shakkiliiton ensi sunnuntaina pidettävän syyskokouksen asialistan asioista. Näissä en tosin ole aivan kotikentälläni, ja kerron vain omia mielipiteitäni, en minkään laajemman tahon kantoja.

Pikashakkisääntöjen lisäksi esityksenä kokoukselle on lisenssimääräysten muuttaminen niin, että myös ulkomaalaiset pelaajat tarvitsisivat jatkossa lisenssin, vaikka eivät edustaisikaan mitään suomalaista kerhoa. Tämän takana oleva ajatus ei minulle oikein avaudu. Yritin etsiä jotain konkreettista etsimällä selolistalta ulkomaisia aktiivipelaajia, jotka nykyään saavat pelata ilman lisenssiä. Yli 50 selopeliä on vain kahdellatoista pelaajalla, kaikkiaan haku tuotti 186 osumaa, mukana on silloin myös JSM:ssä pelaavat. Tuossa pelaajamäärässä ovat mukana siis kaikki Heart of Finlandissa kerran käyneet tai lomamatkallaan viikonloppukisassa piipahtaneet.

Lappeenrannan viikonloppukisassa on jo neljänä vuonna käynyt pelaamassa seurue itärajan toiselta puolelta. Tässä listattuna vuosi, venäläisten pelaajien määrä ja pelaajien kokonaismäärä: 2014 6/24; 2015 10/34; 2016 5/18; 2017 6/19; yhteensä 27/95 eli 28,4 prosenttia eli yli neljännes.

En osaa ennustaa, miten venäläispelaajat suhtautuisivat lisenssinmaksupakkoon, mutta arvaukseni on, että se tuskin ainakaan lisää intoa pelaamiseen Suomessa. Pääkaupunkiseudulla tällä tuskin on mitään merkitystä, mutta kuten nähtiin, itärajalla asiat ovat toisin. Liitolla on varmaan lisenssimääräysten muuttamiselle hyviä perusteita, mutta venäläisten houkuttelu pelaamaan tänne tuskin on niiden perusteiden joukossa. LprSK:n suunnalla ei suoranaisesti pompittu riemusta tämän ehdotuksen vuoksi. Myös näistä venäläisistä pelaajista liitto saa turnausmaksut, mutta näitä rahoja ei erityisemmin näköjään kaivata. Me suomalaiset pelaajat saamme lisenssille jotain vastinetta, venäläiset sen sijaan voivat aivan aiheellisesti kysyä, mitä palveluja Suomen Shakkiliitto tarjoaa heille lisenssimaksusta. Minä en tiedä, ehkä liitossa ollaan viisaampia.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kertoakseen, että vuolain keskustelu käydään liiton puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valintojen yhteydessä. Minulla on hieman asiaa mainittujen postien nykyisten haltijoiden tekemisistä. Mitään suuria salaisuuksia en tässä paljasta, asiat selviävät pienellä penkomisella.

Minua henkilökohtaisesti sivusi kaikkein voimakkaimmin liiton hallituksen vuoden 2017 ensimmäisessä kokouksessaan 25. tammikuuta tekemä päätös shakkituomaritoimikunnan lakkauttamisesta. Pöytäkirjassa asia ilmaistiin lakonisesti näin:

Vpj:n esitys: Kerhojen kokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti toimikuntien toimintaa ja rakennetta päätettiin kehittää siten, että hallitus nimittää kaikki toimikunnat vain vuodeksi kerrallaan. Shakkituomaritoimikunta päätettiin lakkauttaa, ja selotoimikunnan ohjesääntö päätettiin kumota.

Tämä asia nousi esiin myös kevätkokouksessa 23. huhtikuuta. Silloin asiaa kommentoi puheenjohtaja näin (kiitokset Toivo Pudakselle videoinnista):

[Shakkituomaritoimikunta] oli välillä vuoden, että se ei tehnyt mitään […] ei saatu ajoissa edes valtiolle annettavaa lausuntoa […] oli pakko johtamisen kannalta reagoida […]

Kaksi eri tilaisuutta, kaksi eri selitystä. Ensin mennään toimintasuunnitelman taakse, sitten ruvetaan arvioimaan vapaaehtoistoimijoiden osaamista. Ne vuodet, jotka itse kyseisessä toimikunnassa olin, eivät sisältäneet yhtään vuotta, jolloin emme olisi tehneet mitään, joten puheenjohtaja valehteli joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella. Tämä ”valtiolle annettava lausunto” oli käsittääkseni toimikunnan toimintakertomus. Siitä, että sitä kaivattaisiin ministeriössä, ei kukaan hiiskunut toimikunnalle sanallakaan, vaikka puheenjohtaja toista kokouksessa vihjailikin.

Ja mitäs siinä toimintasuunnitelmassa lukikaan? Hallitus oli pitänyt kokouksen syyskokouspäivän aamuna 12. marraskuuta 2016, ja siellä oli toimintasuunnitelmassa muutettu yksi lause. Hallituksen kokouspöytäkirjan mukaan alkuperäinen kuului: Liiton toimikuntien rakennetta muutetaan niin, että kussakin toimikunnassa on jatkossa puheenjohtaja ja 2 jäsentä. Muutos tehostaa ja nopeuttaa toimikuntien päätöksentekoa. Syyskokoukseen tuodussa versiossa se oli korvattu tällä: Liiton toimikuntien rakenteita kehitetään dynamiikan ja johtamisen parantamiseksi. Samalla valmistellaan toimikuntien kokoonpanojen tiivistämistä. Muutos tehostaa ja nopeuttaa toimikuntien päätöksentekoa. Shakkituomaritoimikunnan osalta tämä valmistelutyö sujui kovin nopeasti ja tehokkaasti.

Hallitus kyllä tiedotti näistä aikeista myös shakkituomaritoimikunnan suuntaan hyvissä ajoin etukäteen, ja toimikunta ilmaisi huolensa kolmijäsenisen kokoonpanon mahdollisesti aiheuttamista jääviysongelmista, jos toimikunnalle tulisi valitus kilpailusta, jossa edes yksi kolmesta jäsenestä olisi ollut tuomarina. Tähän huoleen ei hallituksen taholta reagoitu mitenkään, ja syynä tuskin oli, että hallitus ei olisi ymmärtänyt asiaa. Ehkä siitä ei vain välitetty.

Toimikunnista on haluttu dynaamisia. Selotoimikunnan asioita en osaa kommentoida, mutta sääntöasiat ovat luonteeltaan harkintaa vaativia, eikä niitä ole mitään syytä tehdä mahdollisimmman nopeasti, vaan mahdollisimman oikein. Kuuden jäsenen toimikunta saa kolmijäsenistä varmemmin aikaan punnittuja päätöksiä, kun on enemmän punnitsijoita. Hallituksen mielenkiinnosta sääntöasioita kohtaan ja omasta dynaamisuudestaan kertonee kaiken tarpeellisen se, että ainakaan liiton kotisivuilla julkaistuissa pöytäkirjoissa ei ole sanaakaan uuden toimitsijakoulutustoimikunnan ohjesäännön hyväksymisestä, eli kyseisen toimikunnan toimenkuvasta ei ole mitään julkista tietoa. Omanlaistaan dynaamisuutta oli sekin, että tänä vuonna näin ensimmäistä kertaa tilanteen, että FIDEn uusia, heinäkuun alussa voimaan tulleita shakkisääntöjä ei ollut kevätkokouksen asialistalla.

Haukuttuaan likvidoimansa, 60 vuotta toimineen shakkituomaritoimikunnan lausui puheenjohtaja seuraavan ajatelman:

Ei ole tarkoitus tehdä muuta kuin hyvää shakille.

Niinpä. Tie helvettiin on tosiaan kivetty hyvillä aikomuksilla.

Palataanpa hallituksen pöytäkirjojen ihmeelliseen maailmaan. Vuoden 2016 ensimmäisessä kokouksessaan 19. tammikuuta hallitus päätti omista toimintaperiaatteistaan mm. seuraavaa:

Välittömän tiedottamisen tehostamiseksi varapuheenjohtaja laatii shakkifoorumille viivytyksettä lyhyen tiedotteen kunkin kokouksen päätöksistä.

Tämä sama lause toistettiin myös tämän vuoden ensimmäisen kokouksen pöytäkirjassa 25. tammikuuta. Tämän päätöksen toteutuminen käytännössä on helppo tarkistaa. Vuonna 2016 hallitus kokoontui seitsemän kertaa, tämän vuoden kokouksista on pöytäkirjat julkaistu viidestä. Viime vuonna varapuheenjohtaja laati tiedotteen kolmesta kokouksesta, myös tänä vuonna foorumilla on ollut kolme tiedotetta, joista yksi on laadittu liiton kevätkokouksen aikana. Hallitus on siis joka toisella kerralla toiminut omien toimintaperiaatteidensa mukaisesti – ja tämä sama jengi siis saa raivarin, kun shakkituomaritoimikunta ei pysty noudattamaan määräaikoja, joita sille ei ole kerrottu. Kuulenko jonkun sanovan ”kaksoisstandardi”?

Kun syyskokouksessa 2015 valittiin varapuheenjohtajaa, ei tarvittu vaalia, koska oli vain yksi ehdokas. Esityksen tehnyt liiton silloinen varapuheenjohtaja luonnehti ehdottamaansa ja siis valittua henkilöä näin:

Olen itse katsellut häntä kaksi vuotta hallituksessa, hän on pitkäaikaisin hallituksen jäsen, ja minun mielestäni hän on ne tehtävät mitä hänelle on annettu, niin ne hän on tehnyt tarkasti, joskus jopa vähän liiankin tarkasti. Uskoisin, että tämä kaksivuotisjakso kasvattaisi hänestä meille aineksia seuraavaksi pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi.

Lukijat saavat itse päättää, onko edellä kerrottu hallituksen kokouksista ”viivytyksettä” tiedottaminen esimerkki hyvin tehdystä työstä. Kovin hyvää harkintaa ei ainakaan osoita suostua vielä vuonna 2017 toimimaan tavalla, joka jo 2016 oli osoittautunut vaikeasti toteutettavaksi. – Lisäksi lainatussa vaalipuheessa töksähtää kekkosslovakialainen ajatus pitkään istuvasta hallitsijasta. Saahan moisesta tietysti haaveilla, sen mielekkyys onkin eri juttu.

Liiton päätöksenteko on viime aikoina saanut vähän kummallisia piirteitä. Tänä vuonna on järjestetty tuomaritapaaminen ja seuratoimintapäivä, joissa molemmissa on keskusteltu laajalti sääntöasioista. Eihän keskustelussa mitään pahaa ole, mutta ongelma on, että tällaiset ajallisesti ja paikallisesti rajoitetut tilaisuudet eivät anna kattavaa kuvaa shakkiyhteisön mielipiteistä, mutta silti näiden konklaavien tuloksia käytetään argumentteina. Vuoden 2011 lopulla liitto järjesti nettikyselyn mitä moninaisimmista shakkiaiheista, ja tuskin moinen olisi nytkään ylivoimaista. Lisäksi jokaiselle kerholle kulkenee sähköposti perille. Tässä olisi kaksi tapaa saada mielipiteitä laajalti, mutta jostain syystä niitä ei ole käytetty, vaan on turvauduttu menetelmään, joka sulkee pois ne, joilla on työ- tai muu este tai joiden rahat eivät riitä matkustamiseen Helsinkiin. Ja jos pikashakin tiimoilta olisi jotain haluttu kysyä, Porissa elokuussa olisi kai ollut siihen oiva tilaisuus; siellä kun oli yhdessä paikassa koolla melkoinen joukko shakinharrastajia.

On nykyinen johto saanut aikaan hyviäkin asioita. Nähtävästi ainakin valtiovallan suuntaan on osattu lausua toimivia lauseita. Minä en vain pysty ymmärtämään, onko kaksi vuotta käytetty johtamistyyli tosiaan ainoa tai paras tapa saada tuloksia yhdistystoiminnassa. Puheiden ja tekojen ristiriita myös häiritsee. Edellä onkin jo aihetta käsitelty, mutta kerron vielä yhden esimerkin: kolme asiasta kiinnostunutta henkilöä – minä yksi heistä – lähetti huhtikuussa liitolle Swiss-Manager -ohjeen, siis suomenkielisen, aloittelijoille tarkoitetun, muutaman sivun mittaisen dokumentin siitä, kuinka viikonlopputurnaus viedään läpi Swiss-Managerilla. Paljon työstä kiiteltiin, mutta niin hyödyllinen se sentään ei ole, että sitä olisi laitettu liiton kotisivuille levitettäväksi kaikille. Liiton tarkoitus on edistää shakin harrastusta, mutta kenties harrastusta ei edistä turnauksenhallintaohjelmiston ohjeistaminen.

En ole kokouksessa itse paikalla, ja minulle on suoraan sanottuna yhdentekevää, mitä päätöksiä kokous tekee. Ehdolla on myös yksi shakin järjestötoiminnassa uusi nimi, eikä minulla ole hänen johtamisosaamisestaan mitään tietoa. Hän voi olla huonompi valinta kuin nykyinen, mutta omien kokemusteni perusteella pitäisin tätä melkoisena saavutuksena. Jotkut kuopat nimittäin ovat yksinkertaisesti niin syviä, että syvemmälle ei enää voi kaivatua. Vaikka aina ei vaihtamalla paranekaan, tähän tapaukseen tämä sanonta ei sovi. Siis uusi puheenjohtajisto, kiitos, semmoinen, joka osaa johtaa muutenkin kuin komentelemalla, ja jolla on muitakin reagointitapoja kuin hyökkäys, ja joka osaa tunnustaa olevansa myös väärässä, ja joka osaa turvautua muuhunkin kuin siilipuolustukseen ja radiohiljaisuuteen.

Leave a Reply

Garde pähkinänkuoressa

Shakkikerho Garde, ruotsiksi Schackklubben Garde on kaksikielinen Helsingissä toimiva shakkikerho. Kerho on muodostettu vuonna 1998 useiden kerhojen yhdistymisen tuloksena.

Garden kerhoillat ovat tiistaisin shakkiliiton tiloissa Pitäjänmäellä. Seura järjestää lisäksi nuorisotoimintaa.

lokakuu 2017
ma ti ke to pe la su
« syys   marras »
 1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031